Piku on ensimmäinen koirani, jota hartaasti toivoin ja anelin 11-vuotta ja voi sitä onnenpäivää kun Piku vihdoin meille tuli. Nyt vanha rouva on saavuttanut jo 10-vuoden iän ja on elämänsä aikana ehtinyt kokeilla monenlaista harrastusta.
Piku tuli minulle aluksi vain kotikoiraksi, mutta sitten näyttelyt kiinnostivat joten kävimme muutamassa näyttelyssä. Menestystä ei tullut sillä Piku on todella pieni havanneesi eikä hän muutenkaan nauttinut näyttely-touhuista. Myös tokoa kokeilimme mutta sekään ei neitiä oikein kiinnostanut. Agiliy olikin sitten meidän juttu, ja siinä Pikulla riitti vauhtia vaikka kuinka. Osallistuimme muutamiin mölli-kisoihinkin, mutta emme kuitenkaan erityisesti pärjänneet joten harrastimme agilitya lähinnä omaksi iloksi.
Nyt Piku nauttii eläke-päivistään Kangasniemellä vanhempieni luona. Piku asui puoli vuotta kanssani pääkaunpunkiseudulla, mutta ei sopeutunut kerrostaloon eikä uuteen ympäristöön. Päätimme että Pikun on helpompi olla tutuissa maisemissa ja vanha rouva nauttiikin selvästi maaseudun rauhasta. Toivottavasti Piku pysyy terveenä ja ilostuttaa päiviämme vielä pitkään.
Tammikuussa 2007 Piku täytti 11 vuotta, mutta edelleen jakselee hyvin. Näin talvisin vanha rouva tyytyy vain pieniin kävelyihin, ja makoilee mielellään sisällä lämpimässä. Piku otti hyvin vastaan Mimosan, vaikka vanhus ei niin pennun jaksa riekkuakaan. |